Surusta rakennan

Espanjassa tuli käytyä pienellä lomalla viime viikolla. Reissattiin tyttöystävän sekä hänen sukulaistensa kanssa. Henkiä oli yhteensä yhdeksän. Yövyimme Airbnb:n kautta vuokratussa villanissa Calpessa. Matka oli minulle ensimmäinen tyttöystäväni kanssa. Myös ensimmäinen matka ilman omaa perhettäni. Pärjäsin oikein hyvin ja minulla oli hyviä ihmisiä ympärilläni. Lennot kestivät 4h 10min suunta ja ne menivät taitavan turvallisesti molemmat. Matka meni hyvin. Ilman olivat mahtavat, sillä aurinko lämmitti mukavasti ja maisemat miellyttivät silmiä. Kahtena päivänä seitsemästä satoi vettä aika rankastikin, ne päivät menivät sitten kaupungilla. Kengät kastuivat paskavedessä, mutta ei fiilis siihen kaatunut. Löysin todella kivan vaatekaupan Pull&Bear . Sieltä tarttui mukaan farkut ja kengät. Calpen keskustasta löytyi myös mielenkiintoisen fantasia-sarjakuva-jne liikkeen nimeltä Elmstreet . Kuljimme paljon taksilla, mutta myös junalla sekä bussilla. Taksikuskit ajoivat ylinope

Niin kauan aikaa olen nyt seurustellut naisystäväni kanssa. Aikaa on vaikea ajatella ja tuntuu että se on mennyt nopeasti. Uudenvuoden aattona 2017 aloimme juttelemaan netissä, maaliskuussa samana vuonna aloimme seurustelemaan. Nyt heinäkuussa muutin tänne Savoon samaan kaupunkiin opiskelemaan. Juhlistimme 1,5v-merkkipäivää käymällä elokuvissa katsomassa Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja . Se oli ihan huippu! Tunteikas ja huumorinen elokuva, yksi parhaimpia kotimaisia varmasti! Paljon hyviä muistoja olemme yhdessä kokeneet. Esim. uusien asioiden kokeileminen, matkustelu ja nykyään jo arjessa eläminen. Olemme matkustaneet yhdessä Helsingissä, Jyväskylässä ja Tallinnassa käyden keikalla. En maltakkaan odottaa sitä, kun lähdemme yhdessä hänen sukulaistensa kanssa pian Espanjaan viikoksi. Se on ensimmäinen kerta, kun lähden muun, kuin oman perheeni kanssa reissuun. Kaukosuhteesta siirtyminen 6km etäisyyteen on ollut mullistavaa ja suuri helpotus. Kaipuu, mitä kaukosuhteessa o

Kouluun palatessa yksi asia on negatiivisesti alkanut taas vaivaamaan minua. Dysforia , sukupuolidysforia, eli ahdistus. Tieteellisesti se tarkoittaa sitä, että identiteettini ja minäkuvani näkee kehoni ja sen toiminnan vääränä ja saa minut voimaan pahoin henkisesti. Miksi se kouluun palatessa on vahvistunut? Ympärilläni on niin paljon muita, mihin verrata. Pojilla on alkanut jo murrosikä, Minulla ei. Minä tarvitsen siihen lääkettä, mitä ei saa noin vain. Koulussa ollen vältän oman äänen käyttämistä. Koen olevani napero, koska minulla ei kasva parta eikä mikään muukaan. Kuulostan "helarilta" ja kehoni muoto on leveä vääristä kohdista. Pukeutuminen joka päivä on minulle aamulla haastavaa. Koulussa mediaopinnoissa tulee varmasti vastaan kameran edessä olemista paljon. Se ei minua pelota niinkään, koska olen aloittanut elämäni uudessa ympäristössä ja kukaan ei tiedä menneisyyttäni. Siinä mielessä minulla on kevyempää olla, kuin kotikaupungissani. Minua kiinnostaa valokuv

Ensimmäinen jakso koulussa on nyt taputeltu. On opeteltu käyttämään Adoben photoshoppia, InDesignia ja muita ohjelmia. Kelpaisi mielusti ne ohjelmat myös omalle tietokoneelle, jos saisi maksutta. Niillä olisi kiva leikkiä. Hommasin tuossa valokuvaus-setin omalle läppärille, että voin valokuvia muokata. Yksi päivä sain jo opettajalta kehuja. Harjoittelimme tekemään esitettä, ihan A4 kokoista, joka taitetaan kolmeen osaan. Tein siitä siistin näköisen ja opettaja ihmetteli taitojani ensikertalaiseksi. Motivaatiota kouluun minulla on mahdisti tällä hetkellä. Kaikki vaikuttaa niin mielenkiintoiselta. Tällä hetkellä minua kiinnostaa paljon tulevissa opinnoissa valo- ja videokuvaus. Olisi siistiä päästä valokuvaajaksi jääkiekko-otteluihin halleille. Se on uusi haaveni. Pitäisi ensin opetella käyttämään kameraa, sillä en ole niihin pahemmin aikaisemmin edes koskenut. Kotona käydessä otin muutamia kuvia rakkaasta kissastani. Nyt vain olisi hakusessa oma järjestelmäkamera, si

Lähdin kohti Tamperetta jälleen. TAYS kutsuu. Kuljin ensin bussilla Varkaudesta Pieksämäelle ja sieltä sitten junalla loppumatkan Tampereelle. Matka on lyhytkestoisempi, kuin Oulusta Tampereelle. Pysähdyin Pieksämäen rautatie-asemalla syömässä kebapit. Se oli hyvää, siinä oli sopiva määrä ruokaa ja se oli todella edullista. Matka jatkui syömisen jälkeen VR:n Pendolinolla kohti määränpäätä.     Tampereella oli kaunis ilma. Tätini miehensä kanssa tulivat hakemaan minua aseman parkkipaikalta. Kävin hotellilla check in:ssä ja viemässä tavarani. Otin muutaman taidekuvan snapchattiin ja instagramiin. Kävimme tätini perheen kanssa vohvelikahvilassa. Otin makean vohvelin kermavaahdolla ja nutella:lla sekä kahvin. Se oli hyvin makeaa, mutta huippuhyvää. Rupateltiin siinä sitten kaikenlaista mukavaa. Heidän vastaanottonsa oli lämmin ja se tuntuu hyvältä. Sitä en voi koskaan kieltää, etteikö Tampere olisi suomen kaunein kaupunki. Täällä on niin nättiä, tilavaa ja kaikkea

 Ajatuksia edellisenä päivänä En ole sen kummemmin ajatellut koulun alkua. ..jonka opinnot alkavat huomenna. Olen todella iloinen, että sain sen paikan, sillä en olisi halunnut jäädä työttömäksi ja jumittamaan siihen näin nuorena. Työnhaku on perseestä suoraan sanottuna. En olisi halunnut hakea töitä tietoliikenteen alalta, mikä minua ei kiinnosta. Ei hyvää ja mieluista työtä saa, jos ei ole kokemusta tai koulutusta sellaiseen. Pääsen opiskelemaan mediaa. Se on ollut päämielenkiintoni jo nyt päälle vuoden ajan. Työllistymisessä voi olla vaikeuksia, mutta oman jutun aloittaminen minua kiinnostaa eniten. Voisin alkaa yrittäjäksi. Siihen minusta varmasti olisi. Tarvitsen vain koulutuksen ja kokemusta siitä ensiksi. Isäni kävi nuoruudessaan kauppaopiston ja alkoi yrittäjäksi sen jälkeen. Hän myi toimistotarvikkeita ja yritys menestyi hyvin. Minä aloitan nyt toiseen kertaan toisen asteen tutkinnon. Kouluun meneminen jännittää nyt, kun aika on tullut. En tiedä yhtään minkä i